27.3.2015

Tulevaisuuspohdintaa

Ajattelin kirjoittaa teille tällä kertaa hieman syvällisemmästä asiasta. Tarkemmin sanottuna asiasta, jota oon pohtinut jo kauan. Asia, joka on mua pelottanut ja mietityttänyt. Asia, jonka eteen olisi vihdoinkin ruvettava tekemään jotain.

Mä en tiedä, mikä musta tulee isona. 

IMG_6333a

Yläasteen jälkeen mulla oli selvät sävelet. Halusin kokiksi. Hain ja pääsin amikseen, jossa opiskelin itseni seuraavat 3 vuotta ravintolakokiksi. Olin ajatellut, että tämän jälkeen jatkokouluttaudun restonomiksi. Toisin kävi, kun viimeisen vuoden harjoittelujaksolla sain jo työpaikan ekstrafirman kautta, josta loppujen lopuksi kirjoitin vakituisen työsopimuksen kyseisen työnantajan kanssa. Ja samassa työpaikassa edelleen ollaan. Kynnys lähteä vakituisesta työpaikasta on suuri. Varsinkin kun ei ole tiennyt, mitä haluaa tehdä. Opiskelu ei suoraan sanoen ole aiemmin kiinnostanut ollenkaan. Toisaalta ilman uudelleenkouluttautumista mitään muuta tulevaisuutta minulla ei ole.

Tässä on kieltämättä jo jonkin aikaan tuntunut siltä, että mun elämä vaan junnaa paikoillaan. Käyn töissä, olen kotona ja sitten taas käyn töissä. Mieliala on aika usein huono ja jaksaminen pakollista. On ihanaa katsoa vierestä, kun Ville opiskelee haluamaansa ammattia täydellä intohimolla. Toisaalta se saa itselleni saamattoman ja haikean olon. Mitä mä haluan? Miksen saa mitään aikaiseksi? Mä vaan odotan, että se jokin tulisi mun eteen ja mä vaan tietäisin mitä haluan tehdä. Tai että jokin tilaisuus annettaisiin mulle, johon sitten vaan tarttuisin. Mutta valitettavasti nämä asiat ei mene niin. Jos haluaa jotain, sen eteen on tehtävä asioita itse.

IMG_6334a

Vuoden vaihteessa ajattelin, että nyt perkule tänä vuonna minä aion saada jotain aikaiseksi. En aio vaan jumittaa paikoillaan. Aloin jo vuoden alusta tutkimaan uudelleen kouluja ja erilaisia koulutuksia. Nyt yhteishaun alkaessa löysin kun löysinkin tosiaan koulun ja sieltä tutkinnon, johon aion nyt tähdätä. Hakemus on laitettu menemään ja nyt vaan odotellaan pääsykokeeseen kutsua (joka toivon mukaan tulee). Oon suoraan sanoen todella innoissani vaikka onhan tässä kaikki tulossa muuttumaan, jos kyseiseen kouluun pääsen. Koulu on toisella paikkakunnalla, josta en entuudestaan tunne ketään. Ville, ystävät ja perhe jäisivät tänne ja minä muuttaisin yksin sinne. Toisaalta, jos en ota mitään riskejä, en mitään koskaan saavuta. Vaikka kaikki tämä myös pelottaa, on se askel otettava nyt tai en tule ottamaan sitä koskaan. 

IMG_6338a

En halua enkä aio enää vaan tyytyä siihen mitä mulla nyt on. Haluan alkaa tekemään jotain sellaista mikä mua aidosti kiinnostaa. Haluan olla ylpeä itsestäni ja saavutuksistani. Haluan olla aidosti onnellinen.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että uskallat vihdoin toteuttaa unelmasi! Mulla on vähän samanlainen tilanne, kun kouluvalinnat näin lukion jälkeen edessä ja tulevaisuudesta ei voi olla ollenkaan varma.

    Picture Me

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes kiitos! Etköhän säkin vielä keksi mitä lähet tekemään! :) Älä ainakaan väkisin hae mihinkään, jos mikään ei kiinnosta. Sitten vaikka töihin hetkeksi :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)